Tarinoita asumisesta

Millaista olisi asua Feenixyhteisössä.

Elämää Feenixprojektin sisällä.
Mikä tekee siitä kiinnostavan?
Koska Feenixidea on kohtuullisen vaikea sisäistää niin muutama esimerkki voisi avata itse olemista ja elämistä Feenixyhteisössä, puitteet on vielä helppo ymmärtää,..valtava tietynlainen kerrostalo joka on teknisesti erittäin edistynyt, kestävän kehityksen ylivoimainen lippulaiva millä mittarilla tahansa.

Vertailun lähtökohtana voisi olla 60 neliön kaksio aivan kuten kerrostaloissa yleensä, vastike on noin 800 euroa. (Todellisuutta uskomattoman monelle ihmiselle).
Tavallinen päivä kuluu television ääressä kun kelikin on niin huono ettei ulos viitsi lähteä, no pahus telkusta ei tule mitään katsomisen arvoista, ääh samaa tympeää arkea päivä toisensa perästä, voi kun olisi jotain…?

Mitä on tehty toisin Feenixtalossa, katsotaanpa.
Samanlainen 60 neliön kaksio, vastike on noin 400 euroa.
Yksi tavallinen päivä
Haluat viettää päiväsi kumppanisi ja tuttavapariskunnan kanssa keksimällä jotain mukavaa ajanvietettä monista vaihtoehdoista, kuinka kaikki tapahtuu:

Istut tietokoneellesi ja katsot päivän tapahtumavirrasta onko mitään kiinnostavia juttuja tiedossa,…erilaisia harrastuspiirejä, ohjattuja kuntoa ylläpitäviä tapahtumia, harrastusteatterin esityksiä, mitä kaikkea yhteisö onkaan keksinyt tuoda tarjolle ja mille on kiinnostusta. Kuka hyvänsä voi ehdottaa jotain yhteistä toimintaa ja se näkyy kaikille asukkaille, määrität vain kuinka monta mahtuu, ja varaukset käyvät verkon kautta.
No niistä ei mikään tärpännyt, olet kuitenkin juuri ostanut uuden elokuvan ja haluaisit katsoa sen tuttaviesi kanssa, onko mikään pikkuteattereista vapaana, kappas, on juuri sopivasti ja napsautat varauksen, varauksen alkuun on pari tuntia aikaa joten otat yhteyden tuttaviisi ja sovitte tapaamisen yläkerran näköalakahvioon,..siellä on mukava kahvikupposen ääressä miettiä muuta päivän ohjelmaa.
Alakerran leipomosta tulleet juuri paistetut pullat ovat tosi herkullisia, ikkunasta näkyy sama kurja keli, mutta se ei haittaa kun ei tarvitse lähteä ulos vaan kaikki löytyy saman katon alta.
Kun kahvit on juotu ja maailmaa parannettu on aika mennä elokuviin, hissillä alas ja käytävää vähän matkaa, no niin,.. siinä on meidän teatterimme, astutte sisään pieneen kymmenen henkeä vetävään viihtyisään huoneeseen johon yhteisö on rakentanut laadukkaat kotiteatterijärjestelmät, laitat levyn sisälle ja laitat elokuvan pyörimään, nautinto on ihan kuin isossa teatterissa ilman suuren ihmismäärän haittoja.

Kun leffa on katsottu niin sitten olisi ruokailun vuoro, tällä kertaa ei huvita itse kokata vaan mietitään minkä sortin ravintolaan menisimme,..on etnisiä ravintoloita joka lähtöön ainoa vaikeus on valita mitä tällä kertaa,..no valinta on tehty ja ruoka on mitä mainiointa onhan se lähiruokaa jonka puhtaasta kasvatuksesta voi olla varma kun se on yhdeltä sopimusvalmistajalta jonka kanssa on tiivis yhteistyökuvio olemassa, ei ole eineksiä tai muutakaan kemikaaleilla pilattua, salaatit ja lisukkeet omasta kattopuutarhasta, takuulla tuoretta. Välikäsien loistaessa poissaolollaan on hintataso merkittävästi alempi kuin muualla.
Näin on vara käydä useamminkin nauttimassa valmiista ateriasta.
Sitten onkin jo aika mennä kotiin ja viettää rauhallinen koti-ilta ja vaikka katsoa yhteisö omia tuotantoja,..on kuunnelmia ja nauhoitettuja muita esityksiä, yhteisöjen lisääntyessä oma tuotanto monipuolistuu merkittävästi.

Ja mitä kaikkea muuta sisältyykään vastikkeeseen!!!
Muita tavallisia päiviä:

Sinulla voi olla jokin pieni vaiva joka on alkanut häiritä, päätät mennä terveysasemalle varmuuden vuoksi, kun vaiva on vielä pieni niin pääsee paljon helpommalla kun se hoidetaan heti.
Ystävällinen terveyssisar ottaa vastaan ja arvioi vaatiiko vaiva lääkärin tarkastuksen, jos vaatii niin useimmiten pääset lääkärille saman tien tai viimeistään muutaman tunnin sisällä, ei tietoakaan ruuhkista, oma tuttu lääkäri katsoo vaivan ja ohjaa vaikka hierojalle tai mikä vaiva nyt onkaan kysymyksessä.
Ja mikä tässä on parasta tämä kaikki sisältyy vastikkeeseen, ei mitään muita kuluja, on siinä muulla yhteiskunnalla ihmettelemistä.

Mielesi tekee lähteä käymään sukulaisissa, olet kuitenkin luopunut autostasi koska sillä oli niin vähän käyttöä kun kaikki tarvittava on samassa rakennuksessa.
No jälleen koneelta katsomaan mikä on tilanne onko yhteisön autoja vapaana, no yleensä on ja käytöstä peritään kilometrimaksu jonka yhteisö laskee toteutuneiden kustannusten perusteella.

Feenixprojekti – asumisen vallankumous.

Tästä alkaa pidempi ja perusteellisempi kuvaus arjesta Feenixyhteisön sisällä.

Tämän tekstin tarkoitus on avata silmäsi mahdollisuuksille, joita piileskelee aivan nenäsi edessä. Luettuasi tämän, avaat uusien mahdollisuuksien Pandoran lippaan, etkä enää voi palata vanhaan näköalattomuuden tilaan, vaikka sitä ehkä haluaisit.

Tee siis selkeä valinta ja päästää uusia ajatuksia sisällesi, jos se pelottaa, niin uskalla kuitenkin kurkistaa vaikka vain vähän. Et tule katumaan.

Jos valitset jatkavasi lukemista… tee se täysillä, lue se moneen kertaan ja elä tarinassa mukana. Sitten päästä vain mielikuvituksesi valloilleen ja tule mukaamme johonkin uuteen, vielä ilmentymättömään maailmaan. Lue se useampaan kertaan, lue se illalla viimeiseksi ennen nukkumaan menoa, sivuuta virheet olivatpa ne kieliopillisia tai mitä muuta tahansa, sinulle avautuu uusi mahdollisuuksien maailma.

Nyt meillä on keinot millä pudottaa ei pelkästään asumisen hintaa vaan koko elinkustannusten kirjoa ja silti elää mukavammin kuin nykyisin olemassa olevilla vaihtoehdoilla.

Jos asuminen maksaa noin 5€/m2, ja sillä saat lämmön, sähkön, veden ja palvelut.

Lisäksi tämä kaikki kestävän kehityksen tiukimmatkin kriteerit täyttäen, turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä, kaiken tarvittavan avun ollessa tarjolla ilman lisäkustannuksia. Kuinka tämä on mahdollista?

No siitä saat jonkinlaisen aavistuksen kun luet seuraavan tarinan joka kuvaa uudenlaisen yhteisön arkea.

Jännittäviä lukuhetkiä.

Lähde toimittajan mukaan näkymättömäksi tarkkailijaksi viiden päivän esittelykierrokselle mukaan johonkin uuteen ja erilaiseen.

Tapahtumia kuvataan toimittajan ja pilotin vuoropuhelun lisäksi toimittajan muistiinpanojen kautta, sekä annetaan yleistä informaatiota ympäristöstä ja tapahtumista.

Ensimmäinen päivä – Saapuminen ja ensimmäiset yllätykset.

Kaikki alkoi, kun toimittaja sai kutsukirjeen, jossa kerrottiin mahdollisuudesta osallistua tutustumiskierrokselle erilaiseen tapaan asua, tehdä työtä ja harrastaa. Kutsussa ilmoitettiin tapaamispaikka ja aika paikalliselle lentoasemalle.

Sovittuna ajankohtana toimittaja saapui lentoasemalle ja katseli siellä ympärillensä tavoittaakseen jonkun, joka näyttäisi olevan häntä vastassa. Pian hän huomasikin nuoren naisen, joka viittoi häntä tulemaan mukaansa.

Lyhyen esittelyn jälkeen kaksikko suuntasi askeleensa kohti pientä helikopteria, joka selvästi oli valmiina lähtöön.

Molempien asettuessa istuimille toimittaja ei malttanut olla kysymättä, miksi ihmeessä menemme tällaisella vehkeellä, eikä vaikka autolla?

Tähän pilotti vastasi lyhyesti, että kohteestamme saa paremman kokonaiskuvan ilmasta käsin.

Eikä kauaakaan, kun maisemat alkoivat muuttua tyypilliseksi maalaismaisemaksi, peltoja, niittyjä, metsää ja iso järvi joka kimalteli kauniisti auringonpaisteessa. Jo kaukaa alkoi erottua erikoisen näköinen rakennus. Se oli muutaman sadan metrin päässä rannasta tasaisella ja rauhallisella paikalla.

Muuta asutusta ei ollut ihan lähietäisyydellä, mutta kauempaa erottui tyypillisiä maaseudun rakennuksia.

Tie näytti olevan ainoa yhteys muualle ja se kiemurteli metsikköön, josta juuri puski rekka kohti isoa rakennusta.

Koneen kaartaessa lähemmäksi, talon erikoinen muoto kirvoitti kysymyksen: miksi se on tuollaiseen ympyrän muotoon rakennettu?

Rakennus oli periaatteessa kerrostalo, mutta sen koko oli valtava: sille tuli mittaa varmasti yli kilometri kun ympyrän keskelle jäävä sisäpihakin oli halkaisijaltaan yli 300 metriä.

Pilotti hymyili ja kiersi rakennusta ympäri, että toinen saisi katsella sitä oikein kunnolla.

Mikäs ihme tuo on? Tokaisi toimittaja, kun tokeni hämmästykseltään.

Sisäpihan keskellä oli valtava lasinen puolipallon muotoinen kupoli, jota ympäröi upea puutarha. Se oli yli sata metriä halkaisijaltaan ja melkein yhtä korkea kuin sitä ympäröivä rakennus.

Puutarhassa näkyi erilaisia alueita: siellä oli omenapuita, marjapensaita, kukkaistutuksia ja pensaita. Niillä oli selvästi haluttu rajata pieniä alueita, joiden keskipisteenä oli tiilestä tehtyjä grillipaikkoja. Niitä oli eri puolilla pihaa ja monella niistä olikin ihmisiä istuskelemassa. Olihan keskipäivä ja kaunis auringonpaiste.

Suojaisa sisäpiha tarjosi sekä varjon, että toisella puolella pihaa oikein paahteisia paikkoja, kaikille makunsa mukaan.

Aikansa kaarreltuaan pilotti suuntasi talon pohjoisreunalla olevalle helikopteritasolle ja laskeutui.

Logistiikan vuoksi,…sanoi pilotti ja tarkoitti talon muotoa, jota toimittaja oli ihmetellyt.

Kävelläänkö täällä katolla, pilotti kysyi.

Voimme kävellä talon ympäri ja nauttia näköaloista, vai mennäänkö sisälle rakennukseen.

Kävellään nyt ainakin vähän matkaa, totesi toimittaja, kun tänne katolle kerran on tehty tällainen varsinainen maisemakierros.

On sillä toinenkin tarkoitus selvitti pilotti.

Vaikka sitä käytettiin yleisesti kävelypaikkana, sillä oli toinenkin tarkoitus, siltä käsin oli helppo puhdistaa talvella lumet sen alla olevan kasvihuoneen lasikatteilta. Kasvihuone oli melkein koko talon levyinen, lukuun ottamatta muutaman metrin huoltoreittiä, joka oli molemmilla reunoilla, ja noin puolet talon pituudesta.

Täällä tuotetaan osa talossa käytettävästä ruuasta, kuten tomaatit, kurkut ja salaatit. Lisäksi kasvatetaan kesäkukat ja erilaisilla kokeilualueilla testataan uusia täällä kasvatettavaksi sopivia kasveja sekä menetelmiä.

Kasvihuone on pitkälle automatisoitu, eikä vaadi monen henkilön työpanosta. Silti monet nauttivat touhuilusta kasvien kanssa ja viettävät siellä aikaansa. Onhan siellä tietysti oma tunnelmansa. Turvallisuussyistä robotit oli ohjelmoitu pysähtymään havaitessaan ihmisiä lähellään, pilotti jatkoi esittelyä.

Ylimmässä kerroksessa oli vielä reilusti muitakin tiloja, tämä kuten monet muutkin alueet on suunniteltu muunneltaviksi erilaisia tarkoituksia varten: siellä on mm. ateljee maalauksesta innostuneille ja kahvila. Kahviloita on lisää eri puolilla taloa eri kerroksissa.

Meillä ei ole mitään kiirettä.

Onhan tarkoitus tutustua talon ominaisuuksiin ja ihmisiin useamman päivän ajan. Käydäänkö ensin haukkaamassa jotain pientä, niin jaksamme paremmin kuljeskella ympäriinsä.

Ok, totesi toimittaja.

Sisäänkäynti löytyikin pian ja rappukäytävä teki vaikutuksen valoisuudellaan. Luonnonvaloa tulvi sisään rappuun lasitettujen erkkereiden kautta joita oli sijoiteltu sopivin välimatkoin.

Melkein kaikissa erkkereissä oli istuimia ja kasveja luomassa viihtyisyyttä.

Tämä juonsi juurensa siihen, että yleisessä kyselyssä ihmiset painottivat haluavansa mieluummin hiukan pienemmät asunnot ja paljon erilaisia yleisiä ja yhteisiä tiloja.

Monet ikäihmisethän kokevat yksinäisyyttä. Vaikka he eivät haluaisikaan olla muiden ihmisten kanssa, on silti mukavampi istuskella ja katsella muiden touhuja, kuin tuijottaa neljää seinää yksin kotona.

Ei täällä tarvitse seiniä tuijotella. Aktiviteettiä riittää joka lähtöön, ja halutessaan on erittäin helppoa löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Kerron siitä sitten myöhemmin lisää. Pilotti sanoi.

Muodostetaan tänään jonkinlainen kokonaiskuva systeemistä ja huomenna tarkastellaan vähän vaikka sitä, minkälaisia ihmisiä täältä löytyy.

Hissi tuli ja laskeuduimme sillä pohjakerrokseen. Tulimme pieneen aulaan, josta lähti tunneli kumpaankin suuntaan. Pilotti vinkkasi minua seuraamaan pilke silmäkulmassaan. Häh! Onko teillä oma metro täällä, kysyi toimittaja nähdessään vaunun lipuvan pienelle asemalaiturille.

Ei nyt sentään, nauroi pilotti. Nuoret eivät vaan voineet vastustaa haluaan helpottaa omaa ja samalla muidenkin liikkumista talossa, jossa välimatkat ovat pahimmillaan yli puoli kilometriä. He ostivat halpoja busseja, vaihtoivat niihin sähkömoottorit ja tunnelin kattoon virtakiskot ja näin oli kelpo kuljetusväline käytössä.

Huoltotunneli kiertää koko talon, ja on niin leveä, että bussin lisäksi sinne mahtuu muutakin liikennettä, mitä muuta siellä on, selviää myöhemmin.

Tässäkin talon muoto on täydellinen, tämä kiertää vain ympyrää ja pysähtyy joka asemalla. No niin nyt olemme jo talon eteläpuolella. Täällä on ruokala ja uimahalli, joka on vapaasti kaikkien käytössä. Mennään hissillä ensimmäiseen kerrokseen.

Koko filosofiahan on muutenkin, että hankimme eri asioita yhteisellä budjetilla ja sitten nautimme niistä vapaasti. Ei tämä uimahallikaan nostanut asuntojen hintoja paljon ollenkaan, tonnin per nuppi ja käyttö ilmaista, ei paha vai mitä.

Toimittaja mietti hetken ja ihmetteli, kuka näitä piti yllä.

Istutaan tuonne ruokapöytään ja tilataan jotain purtavaa, sillä tämä vaatii vähän pidemmän selityksen. Kokonaiskuvan saamiseksi on välttämätöntä ymmärtää lähtökohdat.

Katsos, tämä uudenlainen yhteisöllisyys alkoi nostaa päätään, kun ihmiset huomasivat, että yksin alkoi olla hankala selviytyä. Näinhän se oli ennen maallakin, perheet olivat suuria ja jokainen teki oman osansa. Niin kaikilla oli parempi mahdollisuus selviytyä.

Asioita on helpompi hoitaa yhdessä, kun toinen osaa toista ja toinen toista. Kun kaikki hyötyvät toisistaan, tilanne oikeastaan ratkesi kuin itsestään.

Yhteistyö ei sujunut kaupungeissa. Koska kaikki olivat erillään toisistaan, eikä ollut sopivia työkalujakaan, millä yhteistyötä olisi voinut viritellä.

Tilanne paheni vähitellen kun yhä useampi yli nelikymppinenkin jäi ilman töitä, eikä ollut toivoakaan uuden työpaikan löytämisestä.

Lisäksi automaatio söi yhä enemmän työpaikkoja, eikä korvaavia töitä löytynyt kuin pienelle osalle ihmisiä.

Eläkkeetkään eivät osalla ihmisillä meinanneet riittää elämiseen. Pätkätyöt ja pienet palkat aiheuttivat heikon eläkekertymän.

Nuorilla tilanne oli oikeastaan kaikkein pahin: eihän elämää voinut rakentaa, jos ei ollut mitään näkymiä työpaikasta tai oikein mistään muustakaan.

Sitten oli vielä eräs ryhmä, jonka heikkoa asemaa ei oikein huomattu.

Kun puhutaan yrittäjistä, niin mielikuva on upeilla autoilla ajavista johtajista, joilla on kaikkea.

Mutta nämä yrittäjät joita minä tarkoitan, saivat tuskin sitäkään palkkaa mitä monet palkansaajat. He olivat byrokratian hampaissa, ja heikoilla jos palkkasivat jonkun auttamaan, heitä olivat nämä toiminimellä yritystä pyörittävät ahkerat ihmiset.

Sitkeää väkeä, kaatuvat saappaat jalassa.

No niin. Eräs neropatti oli kehitellyt sitten ajatuksen, että perustetaan osuustoimintamallilla toimiva yhteiskunnallinen yritys. Yhteisö jonka päätarkoituksena oli järjestää noille ryhmille työtä, asuminen ja elämän perustarpeet, ja vähän enemmänkin, lisäksi se tarjosi heille kunnollisia virikkeitä, mielekästä tekemistä ja lähekkäin asuvien ystävien tuomaa turvaa ja hoivaa. Ystävät kun auttavat toisiaan.

Ihmiset ovat siitä kummaa porukkaa, että he kerääntyvät luonnostaan ryhmiksi. Sama kemia ja kiinnostus ilmeisesti vetää heitä puoleensa. Täällä se tehtiin erityisen helpoksi toteuttaa. Keinoja on monia ja tutustumme myöhemmin joihinkin niistä.

Lähtökohtana oli se, että oli paljon yksinäisiä vanhempia ihmisiä joilla oli rahaa ja asunto, muttei muuta tukea eikä turvaa. Heillä oli valtava epävarmuus tulevaisuudesta, terveyskin heikkeni ja heitä huoletti myös riittäisivätkö rahat. Niillä taas joilla oli hyvä toimintakyky, ei ollut oikein mitään järkevää tekemistä.

Sitten olivat nuo päälle nelikymppiset. Monilla oli jo oma asunto, mutta sama epävarmuus kalvoi taustalla. Työttömänä ei enää kertynyt eläkettä, saisivatko he enää mitään kun heidän eläkeikänsä koittaisi. Kuka heistä huolehtii kun he tulevat vanhoiksi? Lehdissä kirjoitettiin, että ökyjohtajankaan eläke ei riittänyt hoivakodin maksuihin. Huh! Miten sitten meidän tavallisten käy.

Monella toiminimellä punnertavallakin oli asunto.

Yhteiskunnan keskeisiä toimia valtasivat kansainväliset yritysjätit ja sijoittajat ja heidän mottonsa ja kiinnostuksensa olivat vain voiton maksimointi.

Tämä kokonaisuus teki lopulta tilanteen muuttamisen helpommaksi.

Oli paljon ihmisiä joilla rahat makasivat nollakorkoisilla säästötileillä, he vain eivät halunneet sijoittaa rahojaan pörsseihin tai muihin riskipitoisiin rahoitusinstrumentteihin. Heitä kuitenkin alkoi kiinnostaa eettinen ja merkityksellinen sijoittaminen osuuskunnan rakentamiin kiinteistöihin, koska ne olivat laadukkaita ja kestävän kehityksen edelläkävijöitä.

Näin he saivat riskitöntä tuottoa rahalleen, hyvin maltillista, mutta asuntojen hinnannousu korvasi muuten saatavaa tuottoa, senhän pystyi halutessaan myymään.

Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä että laadukas kiinteistö on yksi varmimmista kohteista sijoittaa rahaa.

Eettinen puoli oli merkittävä tekijä, koska he samalla tiesivät tekevänsä hyvää, merkittävä seikka oli myös se, että heillä oli sijoituksensa myötä optio päästä asumaan johonkin yksikköön kun sitä haluaisivat.

Ihmisille kerrottiin niistä eduista mitä asuminen uudenlaisessa yhteisössä toisi tullessaan, kiinnostus heräsi.

Näin yhteisö alkoi rakentua ja käytännön suunnittelu päästä vauhtiin.

Ihmisiä otettiin jonotuslistalle siinä järjestyksessä kuin he ilmaisivat halukkuutensa lähteä mukaan. Kukapa ei haluaisi turvallista vanhuutta, kun yhteisö takaa sen, koskaan ei tarvitse pelätä jäävänsä yksin, perustarpeet ovat aina turvattuja, ja apua on aina helposti tarjolla.

Ja jokaisen eläke tai muu tulo riitti varmasti kaikkeen mitä tarvitsi.

Mutkia oli matkassa ja alkuun oli vaikea vakuuttaa ihmisille, että tämä todella toimi. Olihan tämä jotain niin erilaista kuin mihin oli totuttu. Lisäksi vanhempia ihmisiä oli vaikea tavoittaa pelkästään internetin kautta tapahtuneella tiedotuksella.

Tilanne parani, kun nuoremmat innostuivat ajatuksesta, hehän saisivat elinikäisen työpaikan ja varmuuden tulevaisuudestansa. Niinpä he esittelivät tätä vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, tieto alkoi levitä.

Lisäsimme vielä porkkanaksi, että kaikki jotka edesauttoivat, millä tavalla hyvänsä hankkeen vaikeaa alkua, olivat etuoikeutettuja saamaan asunnon ensimmäisestä talosta.

Sitten kehittelimme ohjelmiston, jonka avulla kaikki pystyivät kommunikoimaan keskenään. Tiedotus kulki sujuvasti molempiin suuntiin, voitiin tehdä kyselyjä eri asioiden painotuksista, ja jos sinulla oli toive tai idea, sen sai helposti muiden yhteisöön haluavien tietoon. Voimme jopa äänestää asioista. Periaatteessa kuka hyvänsä pystyi tiedottamaan kaikkia muita. Reagointi oli nopeaa. Ohjelmassa pystyi valitsemaan halusiko itselleen vain jonkin kategorian tiedotteet, niillä oli selkeä jaottelu ja lähettäjä valitsi sen.

Siellä liikkui myös tärkeiden ideoiden tietoa, ja siksi päädyimme tor-verkon kautta tapahtuvaan liikennöintiin, sillä samalla olimme paremmassa turvassa uteliailta kilpailijoilta.

Parasta oli kuitenkin että kaikki pysyivät ajan tasalla ja toiminta oli asianomaisten kesken täysin avointa, rahan kulutusta myöten.

Ihmetystä kuitenkin herätti, että tuon oman vanhan asunnon hinnalla sai muka uuden asunnon ja kaikki siihen liittyvät palvelut ja edut, siihen oli loppujen lopuksi, ihan järkevät perusteet.

Ja voi! Mitä kaikkea sillä saatiinkaan.

Se selviää sinulle näiden päivien mittaan. Periaate kaikessa on kuitenkin yksinkertainen, suuren rakentaminen tulee aina halvemmaksi yksikköä kohden.

Siksi pystyimme rakentamaan myös sellaiset tilat jotka mahdollistivat jatkossa kaikkien halukkaiden työllistymisen, ja kaikenlaisen muun touhun. Työmatkakaan ei kiusannut, heh, hissillä alakertaan. Ei se tyhjän tilan rakentaminen ollut kallista, otimme niitä käyttöön sitä mukaa, kun uusia juttuja keksittiin.

Useat ihmiset olivat innoissaan kun autoa ei tarvinnutkaan jokapäiväisiin menoihin. Jos satunnaisesti halusi käydä jossain, se oli ainoa tarve, ja lopulta näimme järkevimmäksi hankkia yhteisiä autojakin.

Monet uusista autoista toimivat sähköllä tai siten muutimme vanhoja autoja käymään kaasulla, saimmehan sitä omasta takaa, moni lähiseudun asukaskin teetti kaasumuunnoksen.

Tarve liikkua talon ulkopuolelle oli kuitenkin vähäinen, koska kaikki tarvittava löytyi saman katon alta.

Mitä useampi talo rakennettiin sitä edullisemmaksi se tuli, kun vaan monistettiin jo hyväksi koettua mallia, ja tiettyjen rakennuksessa tarvittavien osien suunnittelun ja tuotannon siirtyessä jo valmiina oleviin rakennuksiin, varmistettiin työtä kaikille halukkaille. Näistä saatu raha teki asumisen vaan entistä edullisemmaksi.

Vaikka yhteistyö yksiköiden välillä oli muutenkin vilkasta tehostui toiminta entisestään talojen määrän lisääntyessä.

Ensimmäisen talon asukkaille pystyttiin myös maksamaan hyvitystä siitä, että heidän talonsa maksoi suhteessa enemmän, kuin myöhemmin tulleiden.

Koska suhteelliset suunnittelukulut olivat ensimmäisessä talossa tietysti kovat, mutta kun kaikki olivat saman osuuskunnan jäseniä, kävi sekin helposti.

Talo myös suunniteltiin kestämään satoja vuosia ja kaikki huoltoa vaativat kohteet tehtiin helposti uusittaviksi tai korjattaviksi.

Valmis toimiva konsepti myös lisensoitiin, ja kiinnostus muualla siihen oli valtava.

Samassa asemassa olevia ihmisiähän oli joka puolella maailmaa.

Nyt kyllä taisi tulla liian iso annos kerralla, mutta voimme tarkentaa tuota myöhemmin.

Toimittaja kuunteli suuren hiljaisuuden vallitessa ja teki muistiinpanojaan. Siinä sivussa oli haukkapalatkin nautittu, ja matka saattoi jatkua.

Kävelemmekö ensin täällä alakerrassa vähän, vai haluatko ulkoilmaan.

Tuossa äskeisessä on niin paljon sulateltavaa, että haukataan ensin happea ja jatketaan sitten sisällä, tuumasi toimittaja.

Etelänpuolelta sisäpihalle tultaessa talon varjo oli helpotus ja silmillä aikaa totutella kirkkauteen. Samalla kun ihailimme kukkaloistoa ja kävelimme hissukseen, lähestyimme majesteettista lasikupua. Se näytti valtavalta läheltä, lähdimme kiertämään sitä länsipuolelta, mittakaava vain vahvistui edelleen, sisäänkäynti oli pohjoispuolella, sillä siellä se ei toiminnallisesti häirinnyt niin paljon.

Mitä ihmettä! Toimittajalta pääsi huudahdus. Mikä tämän tarkoitus on.

Pilotti nauroi ja sanoi syyn olevan hyvin yksinkertainen, olemme niin kylmässä ilmanalassa että monen ihmisen haaveena on päästä etelään. Se ei monestakaan syystä ole ollut kaikille mahdollista joten päätimme tuoda etelän tänne.

Toimittajan hölmistynyt ilme oli näkemisen arvoinen, kun astuimme sisään ”etelään”. Trooppinen ilmasto iski vasten kasvoja, siellä oli jopa palmuja, pehmeää hiekkaa ja kirkkaana välkkyvää vettä. Oikeastaan unelmaranta ilman hyttysiä ja muita pistäviä ja myrkyllisiä olioita, joita taas oikeassa etelässä oli monta kertaa riesaksi asti. Siellä oli myös lepotuoleja, joissa ihmiset köllöttelivät.

Pieniä lintuja lenteli sisällä ja niiden laulu kuulosti aika kivalta. Vesi oli trooppisen lämmintä ja olo oikeastaan aika täydellinen, ellei olisi ollut niin paljon vaatetta päällä.

Tänne täytyy tulla illalla, kun olen asettunut taloksi, naurahti toimittaja. Nyt hän myös ymmärsi, miksi häntä pyydettiin ottamaan uimapuku mukaan.

Huh, ymmärrän idean, täydellinen tapa nauttia etelästä sopivina annoksina, ilmavirta viilensi ihanasti heidän astuessaan ulos paratiisista.

Mennään sisälle niin näytän huoneesi, tuumasi pilotti.

Nautitko aamu vai ilta-auringosta? Miten niin? Ihmetteli toimittaja. No ihan vaan sen vuoksi että toiset tykkäävät herätä aikaisin ja nauttia parvekkeeltaan aamuauringon säteitä ja toiset taas nauttivat auringon laskusta. No katselen laskevaa aurinkoa nyt mieluiten ja mietin kaikkea mitä näin ja kuulin tänään. Uni ei varmasti muutenkaan tule kovin nopeasti. Outo paikka näet.

Vielä toinen mieltymystä koskeva kysymys, haluatko vilkkaiden ihmisten lähelle vai arvostatko rauhaa.

Kuinka niin?

Taloa on järjestelty siten, että mitä ylemmäs kerroksia mennään sitä enemmän asukkaat arvostavat rauhaa ja hiljaisuutta. Kukin saa valita asuinpaikkansa sen perusteella.

No minä viihdyn elämän keskellä eli alempiin kerroksiin.

No jätän sinut sitten tänne lepäilemään ja sulattelemaan päivän antia.

Ai niin, tässä sinulle ranneke. Jos lähdet täältä jonnekin, niin se aukaisee oven kun tulet takaisin, ja jos tulee mikä tahansa hätätilanne, sanot vain apua tai auttakaa, puhetunnistus reagoi tiettyihin avainsanoihin ja aukaisee yhteyden keskukseen. Siellä on valvonta 24/7 joka päivä, saat selvitettyä asiasi, tai apua tulee tosi nopeasti, meillä on omat lääkärit ja päivystys.

Nähdään huomenna kymmeneltä. Hei vaan.

Huone oli pieni, mutta viihtyisä, ison parvekkeen tuodessa lisätilan tuntua. Sänky oli ylellinen 120 senttiä leveä. Pienessä syvennyksessä, lepotuoli oli lähellä parvekkeen ovea, vastakkaisella seinällä iso televisio.

Hella, jääkaappi ja mikroaaltouuni olivat sijoitettuna toiseen nurkkaukseen, ne mahdollistivat omat kokkailut. Pesutila ja wc oli yhdistetty ja näyttipä tilaan sopivan vielä pesukonekin.

Pytyn vieressä oli miehille pisoaari seisoviltaan toimitettavaa helpotusta varten.

Wc näytti muuten päältäpäin samalta kuin muuallakin, mutta siinä ei ollut vettä pohjalla, ja etuosassa oli selvä kanava minne pissa menisi. Mitä ihmettä, mikä tämä on, kummasteli toimittaja ja painoi nappia minkä oletti hoitavan tyhjennyksen virkaa, kuului pieni suhaus ja metallin kiiltävä mäntä liikkui pohjalla vieden mahdolliset tuotteet jonnekin pois näkyvistä palaten hetken päästä takaisin ja paljastaen aukon uudelleen. Nyt hän myös huomasi että pöntöstä kuului pieni humina ja ilmavirtaus kävi pönttöön päin, no eipähän tekisi suihkussa käynnistä epämiellyttävää.

Tuo täytyy kysyä huomenna. Toimittaja raapusti muistivihkoonsa.

Sitten hän vaihtoi uimapuvun ylleen ja kylpytakin sen päälle. Hän asteli rappuja yhden kerroksen alaspäin tullen näin pihatasolle. Ovet aukenivat kun hän vain pääsi lähelle, ulkona oli laskeutunut kevyt hämärä.

Siellä täällä näkyi nuorten ryhmiä grillien ääressä ja nauru raikui kun joku sanoi jotain hauskaa.

Missähän nuo nuoret olivat päivällä, en muista heitä juuri nähneeni.

”Etelän” oven avautuessa näkymä oli huikea, kasvien näyttävyyttä korostivat kohdevalot, myös altaan reunan puoleiselle sivulle oli asennettu vedenalaisia valoja jotka loivat upean tunnelman. Kylpytakki ja pyyhe saivat jäädä rannalle, liki 30 asteinen vesi tuntui ihanalta. Altaassa oli hiekkapohja ja se vietti loivasti kuvun reunaa kohti syvyyden ollessa maksimissaan noin puolitoista metriä.

Mitä, en huomannut aikaisemmin, mutta onko täällä jotain sirkkojakin?

Toinen uimari vastasi kysyttäessä, että äänet kuuluivat tietokoneen luomalta äänimaisemalta, sillä voitiin luoda vaikka viidakon ääniä, moni tykkäsi tunnelmasta jonka oli kokenut oikealla etelänmatkallaan.

Toinen uimari jatkoi vielä, että tämä oli myös ekologisesti täydellinen vaihtoehto, saastuttava lentoliikenne vähenisi jos näitä olisi enemmän.

Muutenkin tämä talo on edelläkävijä ekologisuudessa.

No siitähän minä en vielä tiennyt mitään! Mitä kaikkea täältä vielä paljastuukaan? Huomisesta oli tulossa jännittävä päivä.

Toinen päivä – Alakerta.

Yöllä ainakin oli hiljaista, mikä ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Rakenteet taitavat olla kunnolla tehtyjä.

Ovikello pirahti tasan kymmeneltä ja tuttu hahmo oli oviaukossa.

Menemmekö kattokuppilaan aamukahville, pilotti kysyi.

Hissi vei meidät vilauksessa ylös, ja pöytään päästyämme tilasimme aamukahvit ja tuoreet viinerit, yksi nuorista toi ne pöytäämme ja heilautti jotain lukulaitetta rannekkeidemme vierestä.

Pilotti huomasi ihmettelyni ja sanoi: Näin täällä, emme tarvitse rahaa vaan kaikki kirjautuu keskuskoneelle ja veloitus tapahtuu omalta osuustililtä.

Onko tämä kallista? Toimittaja kysyi varovasti.

Heleä nauru tuli vastaukseksi, älä huoli, sinulle ei maksa täällä nyt mikään, eikä tuo meillekään maksa kuin noin 50 senttiä, kaikessa pyritään omakustannushintaan, sillä miksi me rahastaisimme itseämme.

Kuinka se on mahdollista?

No nyt voin jatkaa siitä, mihin eilen jäätiin.

Muistatko kun eilen selitin:

Eri ihmisryhmät huomasivat synergian, joka sitten johti siihen, että yllättäen he huomasivat että kaikki hyötyvätkin toisistaan.

Avaan tätä nyt vähän enemmän.

Pyrimme siis siihen, että jos isovanhemmat ostavat asunnon täältä, niin myös muut perheenjäsenet muuttavat tänne, siihenkin on yksinkertainen syy: jos isovanhemmat tarvitsevat apua, niin ketkä luonnollisimmin heitä auttavat? No oma perhe, tietysti. Nyt ei enää välimatka ole esteenä, tarvitaan korkeintaan hissiä ja vähän kävelyä, pahimmassa tapauksessa ”metroa”. Meillä onkin täällä monta perhekuntaa, joita on kolmea sukupolvea.

Tuo on kyllä kiistatonta, entä muuta.

Niin ei se apu tosiaan siihen lopu. En kertonut eilen nuorten roolista, mutta nyt se astuu isosti kuvaan mukaan.

Muistatko sitä aikaa kun joka kerrostalossa oli talonmies, hän hoiti kaikki pikkujutut ja piti yllä järjestystä. Talonmiehistä kuitenkin luovuttiin.

Me kuitenkin ajattelimme asian uusiksi, ja palkkasimme paljon nuoria talonmiehiä. He ovatkin täällä korvaamaton apu, ilman heitä tämä ei pyörisi ollenkaan.

Kaikkiaan täällä talossa on noin 5000 ihmistä ja tänne on palkattu noin 500 nuorta töihin.

Tähän mennessä, kun taloja on rakennettu noin sata, niin nuorille onkin tullut 50 000 työpaikkaa, työpaikka on varma loppuiäksi, jos he niin valitsevat. He voivat tehdä pääsääntöisesti sitä työtä mikä heitä kiinnostaa. Tämän yhteisön ylläpito vaatii monenmoista puuhaa.

Meillä on myös noin sata eri alan ammattilaista, he ovat pääosin niitä jotka ikärasismin vuoksi ovat ilman työtä, rautaisia ammattilaisia koko joukko, monelta eri alueelta. Heillä on myös apulaisina nuoria jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Näin nuoret saavat tarvittavat eväät hoitaa näitä töitä vaikka heitä ei muu koulunkäynti kiinnostakaan.

Nuorilla on siis tosi monenlaisia tehtäviä, mutta yksi tärkeimmistä on logistiikka.

Täällä ruokatarvikkeet, tai melkeinpä mitä tahansa tarvitsetkin, tilataan kotikoneen avulla. Siellä on selkeät listat, joista ruksaat halutut tuotteet, niistä yhdistetään iso tilaus, mikä tilataan joko tukuista tai tuottajilta suoraan, voit varmaan ymmärtää mistä hintaerot muodostuvat, sillä onhan ihan eri asia tilata rekallinen tavaraa kuin käydä itse liikenneruuhkissa lähiömarkettien tungoksessa hakemassa sen kassillisen.

Nuoret hoitavat tämän kaiken, ja lisäksi lajittelevat tuotteet ja toimittavat ne ihmisten koteihin, erinomaisen kätevää.

Nautitko muuten itse kaupassa käymisestä?

No en, ja tuo kyllä vapauttaa paljon aikaa. Onko sille sitten jotain parempaa käyttöä.

Voi, tulet vielä näkemään, miten paljon.

Kuinka tuo kaikki sitten kustannetaan? Palkkakuluthan ovat valtavat.

Kyllä, se on iso menoerä, mutta, siinä on myös muita tekijöitä kuin pelkkä palkka. Nuorten näkökulmasta kokonaispaketti ratkaisee.

Asuminen on ilmaista, perusruoka on heille ilmaista, he eivät maksa myöskään sähköstä, vedestä, lisäksi heillä on aivan uskomattomat mahdollisuudet harrastaa melkein mitä vaan, niistäkään ei kustannuksia kovin paljoa kerry. Laske paljonko he säästävät pelkästään näillä eduilla kuukaudessa.

Palkka ei ole kovin iso, mutta se ei myöskään kulu läheskään niin helposti kuin muualla.

Monelle nuorelle tänä päivänä merkitsevät enemmän täydelliset olosuhteet, harrastukset ja ystävät, joiden kanssa voi työtä tehdä ryhmänä, paljon enemmän, kuin palkan suuruus.

Eikä pidä unohtaa varmuutta, minkä tämä tuo tullessaan, olo on paljon levollisempi, kun tietää että töitä tulee olemaan aina, niin kauan kuin talo ja ihmiset ovat olemassa.

Eihän se kaikille käy, mutta he voivat vapaasti valita tulevatko tänne, vai menevätkö tuonne raakaan maailmaan.

Mitä se kustannusvaikutus sitten on muille asukkaille?

Me muut maksamme tästä kaikesta saamastamme palvelusta noin 200 euroa kuussa, jos asumme noin 30 neliön yksiössä.

Muista myös minkä sanoin että kaikki halusivat enemmän yhteisiä tiloja kuin isoja asuntoja.

Voit kyllä asua halutessasi isommassakin asunnossa, 60, 90 tai jopa 120 neliöisessä mutta vastike nousee myös kerrannaisina, isoimmassa siis 800 euroa.

No se ei todellakaan kuulosta pahalta.

Entäs sitten, kuinkas ne kaikki muut kulut?

Nekään eivät ole kovin korkeat. Joka tapauksessa huomattavasti halvemmat kuin missään muualla, päivän mittaan sinulle selviää syykin siihen.

Lähdemmekö jo kierrokselle?

Minulla on vielä yksi kysymys, vastasit jo nimittäin toiseen kysymykseeni joka koski juuri noita nuoria.

Tuo vessa! Mikä ihmeen vekotin se on?

Jälleen tuo heleä nauru.

Sinua taitaa huvittaa tämä tietämättömyyteni?

Voi älä pahastu. Olen vain itsekin edelleen vähän tohkeissani niistä kaikista asioista, joita täällä on.

Se on ensimmäinen laatuaan. Kerrostalomittakaavan kuivakäymäläjärjestelmä, ei enää saastuttavaa ja vaikeasti puhdistettavaa jätevettä, tarpeet tippuvat putkea pitkin huoltokäytävän syvennyksissä oleviin kontteihin, jotka sitten tyhjennetään kuljetusjärjestelmän kautta omaan biovoimalaamme.

Merkittävä edistysaskel. Lisäksi meillä on virtsan erottelu ja tavoitteena on erottaa fosfori ja typpi ym. arvokkaat aineet uudelleen kiertoon kaikesta käymäläjätteestä.

Meillä siis on oma biovoimala, jossa jätteemme muuttuu energiaksi ja takaisin lannoitteiksi sopimusviljelijöillemme.

Voimalamme on monipuolinen, sillä se voi käyttää myös haketta ja muuta palavaa jätettä, lisäksi jalostamme osan biokaasusta polttoaineeksi.

Ekologisuus on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme ja se näkyy monella osa-alueella.

Tuosta tuli mieleeni vesi, kuinkas sen kanssa?

Erinomainen kysymys, meillä on aika pitkälle viety kaksoisvesijärjestelmä, jolla mm. kerätään kaikki sadevesi talteen, loput otamme järvestä.

Maan alla valtava varasto mistä saamme kaiken kakkosveden peseytymiseen ym. vastaavaan, ja ruokavesi jota oikeasti kuluu todella vähän, tulee porakaivosta.

Eli meillä on kaksoisvesijärjestelmä, ja kun on yhteisesti sovittu mitä pesuaineita käytämme, niin kaikki harmaa vetemme kierrätetään puutarhojen kasteluun.

Tämä on pitkän kehittelyn tulos, ja järjestelmämme on suunniteltu muutenkin siten, että voimme parantaa eri osa-alueiden sitä mukaa kun uusia menetelmiä kehittyy.

Joko lähdemme?

Ok. Mitä esittelet seuraavaksi?

Eilen jäi pohjakerros oikeastaan kokonaan katsomatta, vaikka siellä on eniten nähtävää. Mennään sinne.

Hissin ovet aukesivat. Emme menneet alimmalle eli metrotasolle, vaan varsinaiseen kellarikerrokseen ja jatkamme kävelyä käytävää pitkin.

Alin kerros on korkea, arviolta noin 5 metriä ja sen ansiosta osa toiminnoista ja tiloista ovat kahdessa kerroksessa. Tämän alimman kerroksen alla on vielä ”metro” ja huoltotunneli.

Talon tällä puolella on sellaisia tiloja joissa tehdään vähän järeämpiäkin töitä, täältä löytyvät konepajat, missä voimme valmistaa melkein mitä vain.

Autokorjaamo tai pitäisikö sanoa mieluummin ”tuunauspaja”, nuoret rakastavat touhuta autojensa kanssa, sekä toteuttaa muitakin ideoitansa. Näissä tiloissa on kaikki siihen tarvittava, maalaamot, nosturit, koneistuspajat ja 3D tulostimet. Talossa asuu työttömiksi jääneitä entisiä ammattilaisia, joille on nautinto nähdä nuorten innostus ja halu oppia, yhä useammat nuoret kokevat kouluympäristön ahdistavaksi, ja näin koulutus jää kesken.

Aikaisemmin vain ei ollut mitään muita vaihtoehtoja missä nuoret olisivat voineet harrastaa kiireettömien ammattilaisten johdolla, oppia juuri niitä asioita jotka heitä kiinnostavat, kunnon tiloissa ja kunnon välineillä.

Mistä ihmeestä on otettu rahat noiden kaikkien laitteiden ostoon? Toimittaja ihmetteli.

Muistatko kun eilen sanoin, että joka nuppi maksaa 200 euroa kuussa palvelumaksua. Meitä on täällä noin 5000 ihmistä, siitä kymppi kuussa rahastoidaan kaikkia yhteisiä hankintoja varten ja sillä näitä hankintoja olemme tehneet, se on kuitenkin 50 000 euroa kuukaudessa.

Se kuinka nuo hankinnat tehtiin, niin se on kyllä oikeastaan ihan oma tarinansa, mutta lyhyesti, ostelimme konkurssipesiä, kävimme huutokaupoissa ja kunnostimme itse ostamaamme kalustoa.

Ne olivat käsittelymme jälkeen kuin uusia.

Meillähän oli monen alan ammattilaisia asukkaina. Heille oli paljon mielekkäämpää touhuta jotain, joka heitä kiinnostaa, eikä vain juoda kaljaa kotona.

Oikeastaan pelastimme myös monia pieniä yrittäjiä. Monet alkoivat vähitellen ajautua yhä ahtaammalle. Heille oli monesti paljon parempi vaihtoehto, kun me tulimme apuun. Hoidimme heidän pienen jäljellä olevan velkansa. Konkurssissa he olisivat kuitenkin käytännössä menettäneet kaiken liiketoiminnan hiipuessa tasolle, missä se ei enää oikein kannattanut. Sitten toimme koneet ja kalustot tänne, meillähän oli niitä tyhjiä tiloja varattuna juuri tällaiseen. He myös muuttivat taloon ja jatkoivat täällä toimintaansa, huomattavasti pienemmän stressin kera, työväkeä oli aina tarjolla auttamaan ja monen toiminta lähtikin pian laajentumaan.

He maksoivat voitoistaan takaisin apumme pikkuhiljaa, ilman pelkoa kausi tai muiden vaihteluiden aiheuttamista ahdingoista, jos meni heikommin, he maksoivat vähemmän tai ei lainkaan, moni oli tosi tyytyväinen.

Näetkö nyt? Näin monta kertaa aivan pikkurahalla kartutimme kalustoamme, koska olivathan ne koneet tuon järjestelyn seurauksena meidänkin käytössämme.

Kun yrittäjä sitten halusi lopettaa ja jäädä eläkkeelle, hänelle yleensä löytyi helposti jatkaja. Lunastimme ne koneet sitten jollain sopivalla summalla.

Monet eivät malttaneet silti pysyä poissa pajastaan, olivathan he tehneet elämäntyönsä koneidensa parissa ja nauttivat siitä että saivat olla siellä mukana ja neuvoa, siirtää tietotaitoa seuraajilleen, se oli heille mieluisaa ajankulua. Muille taas sellaista opetusta mitä ei kouluissa pystytä antamaan, pitkän ammattiuran mukanaan tuomaa viisautta.

Tiesitkö, että tosi moni ihminen ahdistuu jäädessään eläkkeelle, sen jälkeen kun ei ole enää oikeastaan mitään. Työmaan porukka on monta kertaa kuin toinen perhe, sen katoaminen kuvioista tuo melkoisen loven elämään.

Tuo kyllä kuulostaa ihan ihmeelliseltä, mutta kuitenkin niin loogista ja toimivaa, yrittäjä hyötyy ja te hyödytte, se tekee siitä täydellistä.

Mihinkäs me nyt tulemme?

Täältä tavaralähetykset tulevat sisään yleensä rekoilla. Ne menevät tuonne suuntaan ja peruuttavat sitten sopivaan laituriin, kun kuorma on purettu niin ne jatkavat sitten eteenpäin samaan suuntaan ja toisesta ovesta ulos. Näin on kätevämpää, kaikki sisätiloissa pakkaselta suojassa.

Heti tuossa takana on melko mittavat kylmät ja lämpimät  varastotilat.

On siellä joitakin tuotantotilojakin, teemme paljon yhteistyötä lähiruuan tuottajien kanssa. Meillä on resursseja mihin heillä ei ole mahdollisuuksia, monen pienen tilan toiminta on nimittäin tehty byrokratialla melkein mahdottomaksi, mutta yhteistyöllä homma hoituu kivuttomasti, jälleen kerran kumpikin osapuoli hyötyy.

Yhden osa-alueen haluan mainita erityisesti, kalastus.

Mitäs siinä on ihmeellistä?

Eihän siinä mitään ihmeellistä ole, mutta tämä yhteistyö on kummasti elvyttänyt lähiseutujen kalastajien intoa toimittaa meille tuotteitaan.

Teimme tilat jossa kalojen käsittely ja jopa purkitus onnistuu vähän mittavammin.

Arvaapas mikä on nykyään yksi suosikkikala.

No hauki.

Ei, vaan särki, erinomainen vaihtoehto korvaamaan sardiinia, tai jopa tonnikalaa joka alkaa olla tosi uhanalainen, lisäksi hyötyjiä tässä tapauksessa on useampi, järven rehevöityminen vähenee, kala on terveellistä syötävää, tonnikalan pyyntitarve vähenee, kalastaja saa työnsä kannattavammaksi, isommat erät mahdollistavat järkevän hintatason ja se on kaiken kukkuraksi luomua.

Hei nyt tullaan erilaiselle alueelle, mitäs täällä on?

Nyt tulemme kauppojen alueelle,… kyllä,… täällä on perinteisiä kauppojakin, eivät kaikki halua tilata yksinomaan koneellaan, vaan tykkäävät hypistellä juttuja ja kokea ostamisen tunnetta.

Kuten näet kauppoja on vähän jokaiseen makuun, sillä tämän talon koko vastaa pientä kaupunkia ja sitä paitsi, täällä käy aika paljon myös lähiseutujen asukkaita, hintataso näet täällä on aika maltillinen johtuen edullisista vuokrista, ja työvoimasta.

Meillä on täällä useita satoja pieniä putiikkeja ja verstaita, sellaisiakin joita ei äkkiä osaa edes kuvitella, jokainen halukas voi pistää vaikka pienen putiikin pystyyn ja näin löytää itselleen tosi mielekästä puuhaa, nopeasti löytyy ihmisiä jotka huomaavat olevansa kiinnostuneita samoista asioista, ja tämä on yksi niistä keinoista joilla täällä pystytetään ystävien ryhmiä.

Kauniit pienet jutut tekevät uutta tulemistaan, täällä voi tehdä todellisia löytöjä.

Niitä tilataan monesta maasta ja erät saamme riittävän suuriksi kun tavaraa jakautuu useisiin taloihin.

Tässä yhteydessä on pakko mainita eräs aivan ainutlaatuinen piirre. Skype on varmaan sinulle tuttu, täällä koko talossa on vähän samanlainen systeemi, kun kaikki talot ovat yhteydessä tosi nopean netin kautta.

Halutessaan pienet putiikit ovatkin yhtäkkiä kuin yksi suuri putiikki kun liikkeet ovat reaaliaikaisessa puhe- ja kuvayhteydessä, eli jos asiakas tulee mihin putiikkiin hyvänsä eikä sieltä löydy haluttua juttua voi saman tien huutaa että hei onkos teillä tällaista, tämä toiminto mahdollistaa entistä suuremmat ryhmät, eikä sijainti ole este, kuvaruudutkin ovat vähän reilumpia kuin kotona on totuttu.

Miten täällä sitten voi toimia joku pieni putiikki, mikä ei pysy pystyssä hetkeäkään ”ulkomaailmassa”, siihen on useampikin syy, ensinnä täällä on hyviä ammattilaisia jotka tekevät toimivat verkkosivut, kaupankäynti siirtyy koko ajan enemmän netin kautta tapahtuvaksi. Ihmiset ovat alkaneet osata etsiä talomme sivustoilta löytyviä erikoisliikkeitä, mainonta on purrut.

Postimyynti on hyvä vaihtoehto ja talojen määrän lisääntyessä tavara kulkee eri puolille maata omien kuljetustemme mukana ja ihmiset tykkäävät samalla käydä muutenkin putiikeissamme samalla kun noutavat lähetyksensä.

Tärkeimpänä tekijänä on kuitenkin halpa vuokra joka on sidottu liikevaihtoon ja se mahdollistaa hyvinkin pienimuotoisen toiminnan.

Tämä tietysti hyödyttää yhteisöämme tuomalla ihmisille mielekästä puuhaa ja tuloja, pienistä puroista.. kais tiedät.

Kuulostaa upealta, voiko vaikka heittää toivomuksen että haluaisimme sellaisen ja sellaisen putiikin.

Totta kai ja siitä voi heti innostua joku, jolle ei ole vielä löytynyt sitä omaa juttua.

Seuraava alue on vielä mielenkiintoisempi, siellä on pieniä verstaita ja sellaisia erikoisliikkeitä jotka toimivat samalla vähän niin kuin harrastuskerhoina, ihmiset ovat löytäneet toisensa samojen kiinnostuksen kohteiden kautta ja kuluttavat päiväänsä turisten ystäviensä kanssa ja samalla auttaen niitä ulkopuolisiakin, jotka tämän alueen tietoa tai apua kaipaavat.

Täältä löytyy myös sisustuksen ammattilaisia jotka auttavat mielellään kutakin luomaan kotiinsa haluamansa tunnelman, tai jos tarvitset minkä tahansa laitteen korjausta niin apu löytyy täältä.

Voin hyvin uskoa että täällä aika kuluu rattoisasti, pieniä kuppiloitakin on siellä täällä, tunnelma on vähän kuin basaarissa, kiehtova paikka kuluttaa päiväänsä.

Täällä pysyy kuntokin hyvänä kun kiertää talon jalan, melkein kokoajan on kuitenkin jotain nähtävää.

Mennäänkö etelään uimaan, taitaa olla yhdelle päivälle riittävä annos.

Mennään vain. Tuumasi toimittaja.

Kolmas päivä – Tutustuminen ihmisiin.

Yö sujui jälleen rauhallisesti.

Ilta venähti vähän pitkäksi, etelässä oli niin nautinnollista eikä siellä ollut enää myöhemmällä niin paljoa väkeäkään, kävelimme myös kuvun yläosaan asti ramppia mikä nousi sisäseinämää kiertäen, se oli samalla huoltoreitti mikä helpotti lasien pesua sisäpuolelta.

Näkymä sieltä oli illalla vielä vaikuttavampi.

Keskeltä kupua lähti melkoinen ilmakanava joka kaarsi alas ulkopuolella pohjoisseinämää pitkin ja katosi maan alle, siitä kuulemma otettiin talteen happirikas lämmin ilma joka taas hyödynnettiin alakerrassa.

Siellä jossain oli myös datakeskus, jollaiselle oli paikka joka talossa hyvässä suojassa ja sen hukkalämpö hyödynsi myös taloa monessa paikassa.

Ovikello pirahti taas tasan kymmeneltä.

Nyt sinulla on jonkinlainen kokonaiskäsitys talosta ja sen tiloista, lähdemmekö katselemaan mitä ihmiset touhuavat.

Lähdetään vaan mutta haukataanko taas aamukahvi siellä ylhäällä, se on yksi mielipaikoistani.

Sehän on selvä, mennään.

Miltäs täällä nyt alkaa tuntua.

Olen ihastunut paikkaan niin paljon, että mahtaisiko täällä olla vapaata kämppää tällaiselle tyhjän toimittajalle.

Pilotti nauroi makeasti ja sanoi, vai niin, vai alkaa tuntua mukavalta, uskon sen vallan hyvin itse en lähtisi täältä pois enää millään ja eipä kuule juuri kukaan muukaan, ja uskoisinpa hyvinkin täältä paikan löytyvän, katsotaan sitten lopuksi.

Teemme kyllä omalla linja-autolla välillä matkoja isompiin kaupunkeihin mutta ei niille reissuille hirveää tungosta ole, ei ne ruuhkat enää oikein houkuttele.

Pirteä tyttö toi tilauksemme pöytään ja pyysin häntä istumaan hetkeksi, tiskin takana oli muitakin työntekijöitä, niin se onnistui.

Toimittaja sisälläni alkoi herätä ja aloin kysellä, ensin fiiliksistä.

Täällä on sikamakeeta, aloitti tyttö, jonka vanhemmat ja isovanhemmatkin asuivat talossa.

Mikä siitä tekee sellaista, utelin.

Tavallaan tämä vapaus, meitä on sellainen ryhmä jotka tykkäämme tällaisesta työstä, saamme keskenämme sopia kuka menee minäkin päivänä mihinkin kuppilaan.

Eli kun homma tulee hoidettua, niin meillä on paljon vapauksia.

Voimme myös kesken päivän vaihtaa paikkaa, tai mennä vaikka muihin hommiin, jos saamme jonkun tuuraamaan, ja se onnistuu aika usein, sillä kaikki tykkäävät vaihtelusta.

Vapauden vastapainona on kyllä vastuu, jos tulee valituksia tai homma ei suju, niin silloin tulee muutoksia, aika hyvin sen ovat kaikki sisäistäneet, sillä potkaiseminen pois jostain ryhmästä on iso juttu, eikä sitä kukaan halua.

Meillä on paljon tällaisia ryhmiä jotka hoitavat tietyn vastuualueen ja niihin valikoidutaan mieltymysten ja kavereiden perusteella.

No, entäs sitten se vapaa-aika.

No sehän täällä on parasta, kaikkea löytyy, meillä on oma iso paikka alakerrassa ja siellä on hyvä äänieristys, saa soittaa musaa reilusti, ja sitten meillä on monta pientä huonetta mihin on rakennettu kotiteatterisysteemit ja laadukkaat videotykit, niissä on ihan erilaista katsoa leffoja, kaverien kanssa.

”Etelään” meillä on omia vuoroja että vanhemmat eivät hermostu, metelöimme mukamas.

Meillä on myös karaoketilat, studio, teatteri ja talvisin tuonne järven jäälle on aurattu isot alueet missä voi pelata ja luistella, pallokenttä on ja tenniskenttä.

Sitten on noille nörteille peliluolat ja tietokonehuoneet.

Hyvä on, kiitos, taidan ymmärtää miksi nuoret viihtyvät.

No niin, siinäs kuulit, täältä ei periaatteessa tarvitse lähteä minnekään, täällä on kaikki tarvittava.

Niin näyttää, aika vakuuttavaa.

Studio, teatteri, peliluola.

Studio on muuten aika suosittu juttu, siellä tehdään paljon omaa ohjelmaa.

Sitä voi katsoa tai kuunnella missä vain, siellä haastatellaan vanhoja ihmisiä, heidän elämänsä kohokohtia, on muuten aika suosittua kuunnella tarinoita, erityisesti vanhemmat ihmiset kuuntelevat mielellään muiden kokemuksia niiltä vanhoilta hyviltä ajoilta, kummitusjututkin ovat tosi suosittuja, monille ihmisille on sattunut jotain poikkeavaa.

Televisio-ohjelmien laadun laskiessa tarinaperinne elää uutta nousua.

Ja meillä on muuten muutamia tosi eteviä nuoria laulajia ja he harjoittelevat mielellään teatterissamme elävälle yleisölle, meillä on kilpailujakin joihin kutsumme muualta maasta nuoria, kaikki nämä ovat sellaista hupia mihin ei ole totuttu tai niiden järjestäminen oli muualla tosi vaikeaa.

Joko jatkamme kierrosta?

Mihin haluaisit?

Käydään tuolla välikerroksissa, voisi kysellä sitten jonkun vanhemman ihmisen kokemuksia.

Ok, näytänpä sinulle jotain taas uutta, oletko kissa- vai koiraihminen vai kumpaakaan.

Rakastan kissoja.

Entäs sitten?

Kohta näet, täällä on nimittäin alueita missä asuu ihmisiä jotka tykkäävät jostain samasta jutusta, esimerkiksi kissoista.

Tänne on tuplaovet, ettei lemmikit karkaa, kun ne saavat muuten liikkua sillä alueella vapaasti.

Monet pitävätkin ovensa auki, että kissat voivat tulla ja mennä mielensä mukaan, täällä on monta mummoa joilla ei ole omaa kissaa mutta sitäkin monipuolisempi raksuvarasto että mirrit varmasti käyvät ottamassa ”hurinat”.

Olet varmaan kuullut kissakahviloista, niissä on tiukat säännöt että mirriä ei saa kaapata syliinsä, ellei se itse tule vapaaehtoisesti.

Täällä ne tulevat helposti kun ne vaistoavat että niistä pidetään, eikä niitä härnää kukaan.

Voi, täällähän on kiipeilypaikkoja ja vaikka mitä, suojaisia makuupaikkoja siellä täällä.

Tuolla on yksi ihminen joka katsoo meitä uteliaana, mennään sinne.

Päivää, olen tutustumassa taloonne ja haluaisin tehdä muutamia kysymyksiä käykö?

Totta kai.

Kuinka te olette päätynyt tänne?

Taloonko?

Niin.

Minulle yksi tuttavani esitteli paikkaa, ja kun olin muutenkin yksinäinen, niin kiinnostuin heti.

Arvelutti vaan ensin että miten tällainen vanha ihminen enää mitään pystyy järjestämään, mutta ei se sitten iso ongelma ollutkaan.

Kuinka se sitten meni?

No minut käytiin hakemassa ensin tutustumiskäynnille ja ihastuin kyllä siltä näkemältä ja olen ollut täällä tosi tyytyväinen.

He olivat tosi ihania ihmisiä, kerroin vain mitä halusin mukaani, ja he sanoivat, ettei tarvitse huolehtia muusta, eikä sitten tarvinnutkaan.

Vanhat tarpeettomat tavarani vietiin isoon kirpputorimyymälään tuolla alakerrassa ja tuloutettiin minulle, taloni myynnin hoitivat nämä meidän omat myyntijoukot ja oliko se välitysmaksu vain viisisataa, se oli kuulemma omakustannushinta.

Saako kysyä minkä hintainen se talo oli?

No satakaksikymmentätuhatta siitä sai ja minä kuulemma omistan nyt kaksikin asumisyksikköä, ensin minulle tarjottiin isompaa asuntoa mutta enhän minä enää sitä tilaa niin paljoa tarvitse.

Voin sen kai rahaksikin muuttaa myymällä, mutta en minä sitä rahaakaan täällä niin paljoa tarvitse, testamenttaan sen tälle osuuskunnalle, kun se on minusta niin hyvää huolta pitänyt.

Enhän ennen tänne tuloa saanut mitään apua mistään, terveys on onneksi ollut hyvä ja olen pärjännyt omillani.

Terveydestä puheen ollen kuinka täällä toimii terveydenhoito.

Meillähän omat ihanat lääkärit, eikä tarvitse jonotella, säännölliset terveystarkastukset, omat labrat ja pieni sairaalakin missä pienemmät operaatiot voidaan toteuttaa helposti.

Meitä valistetaan muutenkin syömään ja elämään terveellisesti, minusta vähän liiaksi asti.

Turvallinen tunne täällä on, sillä meille on esitelty turvasysteemit jos jotain sattuu kotonakin, sanon vain apua, niin heti sieltä keskuksesta kysytään, että mikä on hätänä.

Eivätkä ne suuttuneet vaikka alussa kokeilinkin sitä kun en osannut tuota tietokonetta käyttää, heti sieltä tuli nuori joka kärsivällisesti opetti minua useamman kerran, että opin käyttämään sitä, eikä se maksa mitään kuuluu vuokraan.

No kertokaa vähän arjesta kuinka päivät kuluvat?

No ei siinä ihmeellistä, aamuisin teen itse aamupalan olen siihen niin tottunut.

Kaikki ruokatarvikkeetkin tuodaan kotiin asti, kyllä on helppoa, opin ruksailemaan tietokoneellani tilauksen ja se on kyllä tosi kätevää.

Päivällä käyn ystävieni kanssa jossain kuppilassa ja ulkona pihamaalla kävelyllä, sitten käyn täällä rapsuttelemassa kissoja kun ne ovat niin mukavia.

Iltaisin sitten kuuntelen monta kertaa tarinoita joita ihmiset kertovat, ja olen sinne itsekin muutaman tarinan käynyt kertomassa.

Onko täällä helppo löytää ystäviä?

On, jos haluat uusia tuttavia, klikkaat vaan koneeltasi ”ystävänhaku” nappia ja kone näyttää heti ehdokkaita jos he ovat painaneet samaa nappia.

Painat hiirellä sopivan ehdokkaan kohdalla niin hänen kiinnostuksistaan tulee listaus, jos yhteisiä juttuja löytyy, painat sitten vaan ”viesti” nappia, ja kirjoitat hänelle, jos hänkin kiinnostuu, niin sovitte vain tapaamisen, helppoa.

Mistä nuo tiedot ovat sinne päätyneet?

Kaikilta taloon muuttavilta kysellään aika perusteellisesti taidot, tiedot ja kiinnostukset ja niiden avulla juuri autetaan ihmisiä löytämään toisiaan.

Tai sitten jos esille tulee pulma, tai muu sellainen tilanne, jossa jotain erityistaitoa tai tietoa tarvitaan, niin se ihminen on helppo löytää joka voisi auttaa.

Tuo kuulostaa kyllä järkevältä, entäs jos ei halua antaa tietojaan?

Ei se ole pakollista, eikä siitä kukaan moiti, olemme erilaisia ja jotkut voivat haluta olla rauhassa ja sitä kunnioitetaan yhtä lailla.

Kiitos kun kerroitte nuo asiat, emme häiritse enempää.

Jatketaan matkaa.

Minne tahdot seuraavaksi?

En oikein tiedä, jatketaan vielä kävelyä ja katsotaan tuleeko jotain mielenkiintoista vastaan.

Tuolta tulee yksi nuori meitä vastaan, kysytäänpä häneltä.

 Moi, saako kysyä mitä olet tekemässä?

Moi, tulen juuri erään ihmisen luota jonka kanssa olin ulkona kävelyllä ja olen menossa välipalalle jonka jälkeen päivystän tarvitseeko joku apuani.

Kiitos se oli selvästi kerrottu, kuinka saat tehtäväsi?

No se tulee mulle kännykkään viestinä ja kuittaan sen jos otan tehtävän.

Tuleeko se siis keskuksen kautta?

Tulee ja asiakas on joko ollut puheyhteydessä keskukseen tai kirjoittanut koneellaan tehtäväkuvauksen ja lähettää sen keskukseen, on myös vakioasiakkaita joiden kanssa on sovittu vakioaikataulut, monet vanhemmat ihmiset haluavat saman henkilön tulevan auttamaan, on kuulemma mukavampi kun joku tuttu tulee, ei tarvi jännittää.

Ok, kiitos tyhjentävästä vastauksesta.

No minne sitten?

Mennään käymään jollain pajalla.

Hissillä siis alakertaan, olitko ajatellut jotain erityistä?

Joku korjauspaja.

Eiköhän me sellainen löydetä… no niin, kurkataanpa tuonne.

Päivää saako häiritä?

Mitä asiaa?

Olen tutustumiskäynnillä ja tarkoitukseni on antaa myöhemmin ihmisille tuolla ulkopuolella tietoa mitä kaikkea täällä tehdään tai minkälaisiin töihin täällä pystytään.

Noo, meillä tässä on vähän sellainen entisöintipaja, täällä kunnostetaan nekin koneet jotka tulevat taloon omaan käyttöön ja sitten tarjoamme lähiseudun asukkaille edukkaan tavan kunnostaa koneitaan, näin niiden käyttöikä pitenee huomattavasti.

Tänne siis tuodaan kone tai laite mikä se nyt onkin.

Se puretaan, hiekkapuhalletaan, maalataan ja korjataan vaurioituneet osat, meillä kun on sellainenkin osasto mikä loihtii osan kuin osan, jos sitä ei enää muualta saa.

Koneet ovat siis kuin uusia jos asiakas niin haluaa, meillä se on niin edullista että se kannattaa asiakkaalle aina.

Kuinka se on mahdollista, tarkoitan miten teette sen niin edullisesti?

Noo se taitaa johtua siitä että meidän kustannusrakenteemme on erilainen kuin monessa muussa yrityksessä, meillähän ei ole täällä mitään isopalkkaisia johtajia, vuokrakulut ovat tosi alhaiset, sähkö ei maksa paljoa, siitä kai se kertaantuu, ja sillä tavoin saamme töitä mitkä muuten jäisivät tekemättä.

Kiitos, emme häiritse enempää.

Hei nyt kuulin jotain tosi kiinnostavaa, taidat arvata mitä kysyn seuraavaksi?

Heleä nauru oli vastauksena hölmistyneelle ilmeelle.

Taisit yllättyä, kun kuulit, ettei ole johtajia.

No niin, totta vie, yllätyin, miten se on mahdollista.

Meillä on niin hieno järjestelmä, ettei johtajia tarvita.

On meillä kyllä sellainen neuvosto jossa on viisi ihmisten valitsemaa jäsentä, heidät on valittu käytännössä osoittamansa viisauden ansiosta ja he kokoontuvat ratkomaan jos eteen tulee sellaisia pulmia mitkä eivät muuten meinaa selvitä.

Mennään johonkin kuppilaan niin selvitän sinulle.

Ihmettelit järjestelmäämme… ei siinä loppujen lopuksi mitään ihmeellistä ole, ei ole vain mitään minkä vuoksi tarvitsisimme johtajia, mitä he johtaisivat.

Eivät he tiedä minkälaisia tarpeita ihmisillä on eikä heitä tosiasiassa sellainen kiinnostakaan hehän rakastavat vain valtaa ja se taas tuo mukanaan ahneuden, monessa isommassa yrityksessä tämä valtava johtaja tienasi satojen työntekijöiden palkan, vaikka sielläkin työntekijät pitkälti tiesivät mitä pitää tehdä ei heitä erikseen varsinkaan ison johtajan tarvinnut johtaa.

Jos työntekijät tekivät työnsä huolella, tilauksia tulee lähes automaattisesti lisää, usko pois että moni niistäkin yrityksistä pyörisi hyvin ilman isoa johtajaa.

Eikä tätä pidä sekoittaa työn organisointiin, aina tarvitaan ihmisiä joilla on selkeämpi kokonaiskäsitys asioista ja tieto missä järjestyksessä työt on järkevintä tehdä.

Tiedän että tästä monet ovat katkerasti eri mieltä, mutta he taitavat olla juuri niitä isoja johtajia.

Nyt tulemme kuitenkin asian ytimeen, työtä tehdään useimmiten ryhmänä ja tässä tulee tärkeä pointti, ryhmä on aina kuin pieni palapeli jokainen pala on yhtä tärkeä, eikä se toimi hyvin jos on kaksi samaa palaa tai joku pala puuttuu.

Ryhmä on täydellinen kun ryhmän jäsenten kyvyt ja ominaisuudet tukevat toisiaan, olemme kaikki erilaisia ja se on edellytys ”dream teamin” syntymiselle, että oikeat palat löytyvät yhteen.

Tämä usein unohdetaan ulkomaailmassa ja korvataan johtajalla joka tuo aina eripuraa ja epätasa-arvoa kun kemiat eivät luontaisesti mene yhteen.

Meillä homma toimii niin, että ensin on tehtävä joka muodostuu selkeästä tarpeesta, sitten aletaan kerätä ryhmää joka on kiinnostunut tekemään kyseisiä tehtäviä ja ryhmää hiotaan niin kauan että jokainen pala on löytynyt.

Toinen on luonnostaan organisaattori, toinen taas erityisen näppärä jossain toisessa jutussa.

Ryhmään kehittyy erityinen henki, joka takaa sen että ”kaveria ei jätetä”- asenne tulee luonnostaan, ja näin tämä ryhmä venyy uskomattomiin suorituksiin.

Tehtävien muuttuessa tai lisääntyessä ryhmissä voi tapahtua muutoksia, ja luonnostaan muutenkin jonkin verran jonkun yksilön mieltymysten muuttuessa.

Nyt siis tiedät, syyn tyytyväisyyteen ja muistatko kun tyttö kuppilassa sanoi että ryhmästä potkiminen on iso juttu, juuri niin, sinulle tulee myös vastuuta että ystäväsi, siis ryhmäsi jäsenet kaikki selviävät kuormittumatta liikaa.

Entäs sitten ryhmien tehtävät, nuo tarpeet joita he täyttävät.

Alkuun tehtiin kyselyitä, jossa jokainen sai kertoa, minkälaista apua haluaisi, näistä sitten koostettiin niihin tarpeisiin sopivat ryhmät.

Osa meni jopa niin päin että joku ryhmä tarjosi palvelua jota ei kukaan keksinyt kysyä ja joka myöhemmin osoittautui menestykseksi, tästä erinomainen esimerkki oli studion perustaminen ja talon sisäiset lähetykset, haastattelut ja muu kuviteltavissa oleva ohjelmatarjonta, tässä pääsi pilkistämään taas tämä palapeli, löytyi palanen joka osoittautui tosi tärkeäksi, toisilla ihmisillä vain on kyky viihdyttää toisia ja kaikki nauttivat ihan uudesta jutusta joka ei alkuun tullut kenenkään mieleen.

Entäs muutokset ja kehitys.

Kuinka dynaaminen tämä järjestelmä on, kaikkihan muuttuu koko ajan, tarkoitan, tulee uusia ideoita ja sellaista.

Hyvä kysymys, oletetaan että joku huomaa merkittävän epäkohdan tai kehitysidean.

Hän kirjoittaa siitä kuvauksen koneellaan ja lähettää sen painamalla ”aloitelaatikko” nappia, se menee sellaisten ihmisten koneille näkyviin jotka käsittelevät tällaisia asioita.

Siellä sitten käydään keskusteluja, ja jos asia on sellainen, että sillä on laajempi vaikutus, siitä muotoillaan äänestykseen sopiva yhteenveto, se taas näkyy kaikkien koneella ja halukkaat saavat lisätietoa avatessaan sen yhteenvedon.

Kerran kuukaudessa sitten on muutama päivä kaikilla aikaa äänestää, ja näin selviää yleinen mielipide asian suhteen, jos se hyväksytään, tarvittavat muutokset tehdään.

Vau, kuulostaa niin järkevältä, miksei koko yhteiskunta voi toimia näin.

Tuohan on paljon lähempänä todellista kansan demokratiaa kuin mikään.

Jälleen tuo ihana nauru, usko pois, jonain päivänä se toimii.

Taidan lähteä pureskelemaan kaikkea kuulemaani, että nähdäänkö taas huomenna.

Totta kai.

Neljäs päivä – Lisää ihmeteltävää.

Huomenta

Mistäs tänään aloitetaan?

Illalla miettiessäni tuota kertomaasi, minua jäi vaivaamaan muutama juttu.

No mikä?

Entäs sellaiset ideat joilla voisi olla kaupallista merkitystä?

Hienoa, tässä tulee esille eräs järjestelmämme upeimmista piirteistä, joka auttaa yhteisöämme todella merkittävästi.

Ajattele tilannetta että sinulle tulee loistava idea, kuinka menettelisit.

Se tietysti riippuu vähän, minkälainen se idea on, mutta jos se on esimerkiksi joku uusi tuote, niin kyllä tilanne on aika hankala.

Ei minulla ole kalustoa millä sitä alkaisi valmistaa, se vaatisi niin ison satsauksen, ensimmäisenä joutuisin ottamaan velkaa, niin ettei se taitaisi olla mahdollista, riski on liian suuri, jos se ei sitten kannatakaan.

Ja vielä jos alat sitä esitellä saat nopeasti huomata että joku muu valmistaakin sitä.

Nuo ovat aika selviä syitä miksi moni hyvä idea jää toteutumatta, haluatko kuulla kuinka se täällä tapahtuu?

Totta kai, miten se muka voisi olla yhtään helpompaa.

Voi, et arvaakaan.

Sinä siis saat idean, okei, kuvailet ja kirjoitat sen koneellesi niin hyvin kuin pystyt ei tarvitse olla asiantuntija eikä hävetä jos se kuvaus on kömpelö, riittää että siitä pääsee ”hajulle” mitä ajat takaa.

Seuraavaksi lähetät sen ”ideat” napilla liikkeelle.

No hitto, eikö se juuri ole varmin tapa luovuttaa se muille.

Ei, vaan se suorastaan varmistaa että mahdolliset krediitit joita keksintö myöhemmin tuottaa ohjautuvat myös sinulle, vaikket sen jälkeen laittaisi tikkua ristiin sen eteenpäin viemiseksi.

Luonnollisesti kuitenkin haluat olla mahdollisessa kehitystyössä mukana.

Ideat siis ohjautuvat tiettyjen ihmisten koneille, he ovat sellaisia ihmisiä jotka nauttivat ideoiden kehittelystä, ja ovat ilmoittaneet haluavansa tällaista, he siis saavat postin ja miettivät kukin omalta näkökannaltaan ehdotuksen järkevyyttä, ja monesti tämä alkuperäinen idea saa sen aikaan että siitä syntyy jotain vielä parempaa, sen vuoksi pyydämme kaikkia ilmoittamaan itsestä ehkä typeriltäkin tuntuvat ideat, koska ne saattavat olla juuri se ratkaiseva tekijä joka laukaisee toisen aivopoimussa ketjun joka poikii useasti lisää ideoita.

Eikös siinä samalla menetä oikeutensa bonuksiin?

Ei, koska olet ollut osa tiimiä joka kehitti uuden tuotteen, kaikki siihen osallistuvat saavat krediittejä.

Arvaa mitä se teki ihmisten luovuudelle,… niin, se puhkesi uudelleen kukkaan.

Idea siis etenee, meillähän on koneet ja valmiudet tuotantoon asti, näetkös ison kuvan, sinä hyödyt, mahdollisesti moni oman talon ihminen saa työtä ja hyötyy, yhteisö hyötyy ja yrityksemme saa voittoa ja hyötyy, valtio hyötyy, kaikki siis hyötyvät uudesta helposta tavasta tuotteistaa uusi ideoita.

Meillä on osaavat ihmiset ja kapasiteetti tarvittaessa hakea niille patentit tai muut suojaukset.

Sen verran vielä alkuaikojen vaikeuksista että ei ollut tiloja, koneita, ei juuri mitään, vain ideoita ja kesti aikansa ennen kuin löysimme sopivia pieniä pajoja jotka innostuivat mukaamme ja jotka myöhemmin sitten siirtyivät talomme suojiin.

Monta, todella monta juttua kannatti suunnitella itse, miksikö, no tietysti siksi että lopulta se oli paljon halvempaa kuin ostaa valmiita  kalliita tuotteita ja mikä tärkeintä, töitä alkoi löytyä omalle porukalle aika nopeasti, mikä ennen vaikutti mahdottomalta.

Selvää oli että jos tarvitsemme vaikka miljoona lukkoa se kannattaa suunnitella itse, siinä voi hyödyntää uusinta teknologiaa, ja tehdä siitä meidän tapauksessamme yksinkertaisemman.

Kun ympäristö mihin se tulee, on suljettu ulkopuolisilta, ei meillä ole murtoja.

Hankkeen laajuus takasi myös sen että suunnitteluun kannatti satsata, sillä tarvittava volyymi oli heti olemassa.

Järjestimme myös suunnittelukilpailuja että varmasti uudet tekniikat pääsivät kehittymään suurin harppauksin ja mahdollisesti aiemmin kannattamattomat keksinnöt muuttuivatkin yhtäkkiä tosi kannattaviksi.

Monet näiden uusien keksintöjen tekijöistä halusivatkin muuttaa taloomme ja sehän oikeastaan oli tarkoituksemme, varmistaa omalle porukalle töitä ja sitä kautta hyvinvointia, vaivihkaa ennen työttömänä olleet, työllistyivät yksi toisensa perästä.

Muistakaamme taas palapeliä, yksi tarvitaan keksimään, toinen toteuttamaan, kolmas myymään, neljäs asentamaan, ja niin edelleen, tämä maailma on siitä kumma paikka että joka alueelle löytyy siitä kiinnostunut ihminen.

Liekö luojalla ollut iso palapeli mielessään pudotellessaan tänne niin erilaisia ihmisiä.

Ilman meidän hankettamme monetkaan tuotteet eivät uusiudu sillä valmiiden markkinoiden valtaaminen on kova, kallis, ja aikaa vievä homma.

Kummallista,… näin äkkiä ajatellen ketju näyttäisi tosi toimivalta.

Niin se onkin.

Joko lähdemme kierrokselle, onko ajatusta mitä haluaisit vielä tietää?

Olen kyllä, vähän pyörällä päästäni, siellä pyörii nyt niin monta asiaa, että ei näitä noin vain sulatella.

Lähdetään nyt kuitenkin sinne suosikkipaikkaani.

Siinä sitten hiljaisuudessa kahvia hörppiessämme, eräs ajatus putkahti mieleeni muistellessani kotikerrostaloani, joka muuten nyt alkoi näyttää armottoman vanhanaikaiselta ratkaisulta.

Entäs jos sattuu oikein hankala naapuri, onko tilanne täällä yhtään parempi.

Tuo nauru yllättää minut aina, mutta en pahastu siitä ainakaan enää, tiedän että asia silloin on mitä ilmeisimmin erilailla toteutettu.

Kyllä meilläkin on hankalia tapauksia, meillä on täällä vain erilaisia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Ensimmäinen keino on sovittelija, täällä on erinomaisia sovittelijoita ja kun asianosaisille kerrotaan mahdollisista seurauksista, moni tilanne raukeaa jo sillä.

Tämä sovittelu käynnistyy jos jompikumpi tekee siitä valituksen, seuraavaksi kyselemme myös vähän muilta naapureilta, onko joku todellinen häirikkö vai eikö vain näiden ihmisten kemia sovi yhteen.

Jos joku on yleisesti häiriöksi, hänet voidaan siirtää eri paikkaan asumaan, se on sillä sopimuksessa kerrottu kun hän hyväksyy talon käytössääntöjä.

Meillä on hyviä sääntöjä, erittäin selkeitä ja havainnollisia, esimerkiksi : Jos häiritset tarkoituksella muita silloin hyväksyt sen että kulkuasi ja oikeuksiasi voidaan rajoittaa.

Toinen hyvä sääntö on että: varastaessasi hyväksyt että kulkuasi ja oikeuksiasi voidaan rajoittaa.

Meillä kun on periaate ”käytös ratkaisee”

Niin sanotussa tavallisessa maailmassa hiljaiset kiltit ihmiset yleensä vain kärsivät eivätkä mahda tilanteelle mitään.

Jos muistat, meillä on erilaisia asuinalueita, mm. se missä kävimme, kissoista pitäville, on myös niin sanottu häirikköjen alue ja se toimii itsessään pelotteena joka hillitsee häiriköintiä.

On meillä oma poliisikin jota täällä onneksi tarvitaan tosi harvoin, ihmisethän juovat monesti liikaa kun heitä masentaa tilanteen toivottomuus, täällä jokainen tietää että on turvassa ja yleinen mieliala on toiveikas ja lisäksi mielekkäitä harrastuksia ja ystäviä riittää, raha ei ole este.

Kiusatuksi joutuneella on myös helppo mahdollisuus vaihtaa asuinpaikkaansa, asunnot on suunniteltu hiukan eri kokoryhmiin ja samankokoiseen asuntoon vaihtaessaan ei tule muita kuluja kuin pullakahvit muuttomiehille, sen vuoksi muuttoliikettä on jonkin verran kun uudet ystävykset muuttavat toistensa lähelle, tätä pidetään yleisesti hyväksyttynä jo senkin vuoksi että ystävykset auttavat toisiaan luonnostaan ja tämähän on oikeastaan ihannetilanne.

Tässäkin tulee esiin se että ryhmänä vaikka se olisi vain kaksi henkilöä, on helpompi selvitä.

Miten tuo asunnon vaihto voi noin toimia eikö täällä omistetakaan tiettyä asuntoa.

Etkö muista, tämä on osuuskuntayritys, ei asunto-osakeyhtiö, voimme olla yhtä aikaa asiakkaita, työntekijöitä ja omistajia.

Tämä osuuskunta toimii kaikilla tavoilla jäseniensä parhaaksi ja katsoimme että omistat asunnon jos olet sellaisen osuusmaksun maksanut, voit kuvitella se vaikka toimistohuoneeksesi.

Emmekä me lukitse sitä tiettyyn paikkaan, yrityksemme alkaa kattaa kohta koko maan ja vaikka haluaisit muuttaa toiselle puolelle maata ”omistat” sen ”toimistosi” siellä talossa mihin päätät jäädä, et tarvitse rahaa itse asunnon vaihtoon, muuttokulutkin ovat hyvin maltilliset, meillä on oma kalusto siihen hommaan.

Monet uudet asukkaat ovatkin muuttaneet kaupungeista rakkaille kotiseuduilleen, ja tämä on otettu vastaan pääosin positiivisesti, sillä kaupungeissa on pula asunnoista ja näin niitä vapautuu sinne missä kysyntä on kovaa.

Ja seutukunnat saavat alueelleen varsinaisen rahasammon joka tuo oikeastaan vain hyötyjä ja jonka kapasiteetti on mittava, se tuo paikkakunnalle runsaasti työpaikkoja ja palveluita jotka muuten syrjäseuduilta tuppaavat häviämään.

Aika useassa kunnassa on virinnyt paljon yhteistyötä ja meillä on useampi koulukin kattomme alla, kunnalla ei ole ollut siihen enää varaa mutta meillä on paljon tiloja, tulokset ovat erinomaisia, meillä on näet eläköityneitä opettajia jotka ajankulukseen kerkiävät luokan takaosaan seuraamaan oppilaitten touhuja.

Kurinpito ei enää ole ollut ongelma, lapset ja vanhukset tulevat hyvin toimeen.

Vaikka tämä on meistä maailman paras juttu, silti kuitenkin suurin osa väestöstä asuu entiseen malliin.

Olemme laskeskelleet että maksimissaan 40 prosenttia kansasta voisi olla potentiaalisia asukkaita tämänkaltaiseen systeemiin, ja vielä todennäköisempi luku on jossain 20 prosentin tienoilla.

On vielä paljon ihmisiä jotka haluavat rikastua, täällä on erilaiset arvot tärkeämpiä, eli se että elämä on turvallista, helppoa ja mielekästä.

Jos olet huomannut, täällä ei ole kenelläkään hirveää kiirettä, eikä näy stressaantuneita naamoja, työympäristöt pyritään tekemään viihtyisiksi.

Työtä saa tehdä ihan omaan tahtiinsa, jos homman pitää valmistua nopeammin, siihen tulee muita avuksi.

Tuosta tuli mieleeni se etten ole vielä muistanut kertoa miten kaksi vielä mainitsematonta ryhmää hyötyy täällä olemisesta tai tästä yhteisöstä.

Kyllä minä ne ryhmät olen yleisesti tainnut mainita mutta ohimennen.

Arvaatko keistä on kysymys.

Saako luntata muistiinpanoista vai olisiko kyse yrittäjistä.

Onpa hyvinkin, ja pulma mikä heiltä poistuu, on avun saanti.

Silloin tällöin pienellä yrityksellä on pullonkaulatilanteita, eikä kaikkea kerkiä millään tekemään, riski silloin on menettää asiakas tai terveytensä.

Nyt on mahdollisuus saada edullista apua juuri sellaisiin tilanteisiin ja avun hinta on niin edullinen että apu kannattaa aina käyttää.

Pienelle yrittäjälle ei edes tule ylimääräistä byrokratiaa, vain lasku muiden laskujen joukossa, ei ole irtisanomismurheita ja apulainen on luotettava, ei ole riskiä että oma bisnesidea karkaa, kaikki osalliset kun ovat saman ison osuuskunnan jäseniä.

Moni eläkeläinenkin tykkää käydä tekemässä lisäansioita kun eläkkeellä sitä saa tehdä tietyn määrän, ihan vaan omaksi iloksi ja ajankuluksi, ystävien vuoksi, kaikilla omat syynsä.

Mikäs ryhmä sitten vielä on olemassa.

Mieti vähän, olemme sivumennen puhuneet heistäkin,… no tuottajat.

Me arvostamme lähiruokaa ja niinpä teemme sopimuksia eri tuottajien kanssa, me maksamme sitä paitsi paremmin kuin nuo jotka ottavat hedelmän tekemättä itse ja vain halpuuttavat tekemättä mitään muuta kuin välittävät tuotteet eteenpäin.

Kalastajat jo kävimmekin läpi, meidän isot keittiömme hyödyntävät oikeastaan kaiken minkä he pystyvät toimittamaan ja tavara on aina taatusti tuoretta.

Perunat, viljat, omenat ja marjat, kahta viimemainittua meillä on itselläkin sisäpihalla, mutta eivät ne riitä koko talveksi ja nuo omat on muutenkin kovalla syönnillä, ihmiset tykkäävät siellä kävellessään ja touhutessaan napsia niitä suihinsa, mikä onkin niiden tarkoitus, moni tänne muuttava on asunut ainakin lapsuutensa ja ison osan elämäänsäkin omakotitalossa jossa aina sai puutarhasta jotain herkkuja, se on osa viihtymistä.

Eli tuottajat ovat hyvin tärkeitä meille, biovoimalamme ahmii myös risuja ym. palavaa ja työllistää näin ympäristömme yrittäjiä.

Puuverstaillamme tehdään puusta vaikka mitä joten sitäkin kuluu.

Ai niin ei se yksipuoleista ole noiden tuottajienkaan kanssa, he voivat sesonkina pyytää täältä apuvoimia, etkä usko kuinka moni sinne lähtee mielellään, samoin jos tilalla täytyy investoida niin yhteistyömme vain vahvistuu ja syvenee, tunnumme olevan mieluisampi kumppani kuin tunnoton pankki, me voimme oikeasti joustaa ja auttaa tilanteen mukaan.

Äh tässä lumossa on takapuoli puutunut, eiköhän lähdetä käymään ”etelässä”.

Ah, ehdottomasti hyvä ajatus, mennään.

Viides päivä – Sipaistaan tekniikkaa.

Huomenta taas

Tutkitaanko tänään vähän minkälaista tekniikkaa tänne sisältyy?

Mielellään, mistä aloitetaan?

Naurua, no näköalakuppilasta, tutulta paikalta tietenkin.

Pohjusta vähän, sen tiedän että kestävä kehitys on eräs johtotähtenne, kaikki pyritään tekemään ekologisesti ja vielä siten että tekniikan kehittyessä, uusinta uutta otetaan käyttöön aina kun se on mahdollista.

Sinä näitkin jo automatisoidun kasvihuoneemme, sekä ”etelän” jota hyödynnetään monella tavalla, mainitsinko datakeskuksen joka on tuolla talon alla ja tuottaa meille lämpöä ja ne kaverit jotka sitä ylläpitävät asuvat täällä ja auttavat myös meidän omien järjestelmiemme kanssa, meillä on aika mittavat tietokonesysteemit, kun joka asunnossa ja yleisissä tiloissa on koneita.

Päädyimme ihan oikeisiin koneisiin vaikka muitakin tekniikoita oli jo käytössä, ne ovat halpoja ja suorittavat meillä lisäksi valvontaa minkä jo tiedät, sekä ovat avainroolissa talon sisäisessä kommunikaatiossa, sillä tilataan työntekijöiden apu, ruokatarvikkeet, haetaan ystävät, ilmoitetaan aktiviteeteistä, tiedotetaan tapahtumat, esitellään ideat, katsellaan omia tuotantoja arkistoista, oikeastaan melkein kaikkea.

Lisäksi oli ajatuksena että kun taloja on riittävästi, niin meillä on melkoisen superkoneen teho käytössämme, jota voimme vuokrata, tällä hetkellä meillä alkaa olla sata taloa eli liki puolen miljoonan pc:n kapasiteetti, se alkaa olla merkittävä.

Vau, taitaisi peli pyöriä.

Naurua, no ei, ei sitä sellaiseen tuhlata.

Kaksoisvesisysteemikin on jo esitelty, sitten meillä on tulipaloja varten korkeapaine sumutusjärjestelmä, ei tule vesivahinkoja, niin kuin ei tule muutenkaan, rakenteet ja vesisysteemit on siten suunniteltu.

Rannekkeet tai uusimpina jo sormukseen mahtuva kulunvalvonta, turvallisuuden vuoksi jokainen asukas löytyy nopeasti ja ovet aukeavat samalla tekniikalla, ei täällä ole enää avaimia.

Sähköasennukset on tehty entisestä poikkeavalla tavalla, tätä varten kehitettiin erityinen tekniikka elementtien valmistukseen, ja sekin automatisoitiin, niin että periaatteessa yksi ihminen tuotti melkoisen määrän elementtejä päivässä, ja näitä yksiköitä oli monta, kaikki tehtiin paikan päällä näin tuli melkoisia säästöjä rallissa minkä elementtien tuonti olisi muuten aiheuttanut.

En paljasta elementtien tarkempaa rakennetta mutta sen voin sanoa että pinta voi olla eri materiaalia kuin keskeltä ja taas sisäpinta eri materiaalia, monimateriaalielementtejä jonka ominaisuudet voitiin säätää lennossa, halutut eristysominaisuudet sekä äänen että lämmön osalta ja vielä erikoisuutena niihin pystyttiin tekemään sähköasennukset paljon nopeammin ja helpommin kuin ennen.

Sähkösysteemit muutenkin ovat hyvin erilaiset kuin ennen ei ole perinteisiä mekaanisia valokytkimiä, siinäkin hyödynsimme uusinta tekniikkaa.

Lämmitys hoidetaan vesikiertoisena lattialämmityksenä, sekin on uusinta uutta ja kehitetty meillä.

Se on kehitetty helpoksi vaikka jälkiasentaa valmiiseen taloon, se saikin suurta suosiota kun lämmönlähde on vapaasti valittavissa ja kiertoveden lämpötila on alhaisempi kuin patteriverkoissa, ja asennus hoituu vaikka lattialaminaatin vaihdon yhteydessä, ilman valuja tai mitään isotöistä operaatiota.

Tekniikkaan kuuluu myös se, että enää meidän vanhempia asiakkaitamme ei vedätetä, vaan asiantuntijamme valitsevat laadukkaat vaihtoehdot, joista sitten neuvottelemme tilaukset monesti suoraan valmistajan kanssa, että varaosia tulee jo tilauksen yhteydessä tietty määrä, tällä varmistetaan laitteen järkevä elinkaari.

Eikä niin kuin on yleisesti että laite pimenee sopivasti takuuajan päätyttyä ja on pakko hankkia uusi, maapallon resurssit vaan eivät kestä sitä ja siksi asioiden on muututtava, tämäkin on helpompaa, kun tilataan tuhansia laitteita samaa hyväksi todettua ja testattua mallia.

Moni ulkopuolinenkin käy nykyään ostamassa laitteensa meidän alakerran myymälästämme edullisen hinnan, sekä varaosa- ja huoltovarmuuden takia.

Sehän on julkisesti tunnustettu että ei laitteita edes suunnitella kestämään kuin takuuaika, mikä on aivan vähäjärkistä.

Tai laitetaan laitteissa yleisesti oleviin virtalähteisiin kovalla rasituksella oleviin paikkoihin sellaisia komponentteja, joille valmistaja jo ilmoittaa keskimääräisen eliniän.

Tästä on helppo laskea, kauanko laite on kuukaudessa päällä ja valitaan ”papu” sopivalla kypsymisajalla, tämä on hankala näyttää toteen, mutta kysykää vaikka asiantuntijoilta, samoja komponentteja saa eri määrän tunteja kestävänä, likaista touhua.

Varsinkin kun varaosat tarkoituksella hinnoitellaan niin, ettei ole vaihtoehtoa kuin ostaa uusi vaikka vain muutaman euron komponentit vaihtamalla laite pelaa taas pitkään ja maapallo kiittää.

Ihmiset eivät vaan tiedä näitä juttuja.

Siksi meillä on oma korjaamo, varaosat ja osaavat ihmiset.

Melkoinen systeemi täytyy sanoa, tämän kokonaisuuden sulatteluun menee varmasti aikaa, ja se näyttää äkkiä katsoen niin täydelliseltä, etten osaa enää edes kysyä mitään.

Ei sinun tarvitsekaan, hauduttele rauhassa ja kiertele täällä omaan tahtiisi aivan kuinka haluat, kaikki on vapaasti käytössäsi.

Kun viikko tulee täyteen niin nähdään täällä kuppilassa klo 12, vien sinut silloin pois.

Yksi kysymys minulla kyllä vielä on?

Anna tulla.

Kuinka ihmeessä sinä voit tietää niin paljon tästä kokonaisuudesta.

Naurua, et kyllä arvaa… olen tämän talon tiedottaja ja tämä sinun kaltaisillesi ihmisille tehtävä esittely on minun sarkaani, kuten myös mahdolliset julkiset

tilaisuudet.

Yritämme levittää tietoa tästä uudesta tavasta elää, se on niin paljon parempi kuin vanhat tavat, täällä ei kenenkään tarvitse olla yksin, tai pelätä puutetta, ruokaa on aina tarjolla, voit osallistua kaikenlaisiin aktiviteetteihin mitä on tarjolla, tai jos haluamaasi ei ole vielä olemassa, niin laita ehdotus koneesi kautta talon verkkoon niin kaikella todennäköisyydellä sieltä löytyy muutamia jotka innostuvat kokeilemaan ideaa kanssasi.

Tässä elämme ja koemme täydellisimmin mitä kaikkea yhteen hiileen puhaltamalla voi saada aikaan, tämä on sitä yhteisön voimaa, jota ei vain ole onnistuttu aikaisemmin valjastamaan käyttöön.

feenixprojekti@protonmail.com